Nyt eletään vuotta 2014. Nuo ala-asteen tapahtumat ovat piirtäneet todella vahvat muistijäljet silloisen pienen pojan aivolohkoon, koska muistan ne edelleen vielä 35 vuotta myöhemminkin. Mutta mitä on tapahtunut tuon 35:n vuoden aikana? Mikä on muuttunut? Ensimmäisenä tulee mieleen, että tällaisia keräyksiä on puolta enemmän kuin silloin ja rahasummat ovat kasvaneet noista ajoista huomattavasti. Kun taas ajatellaan, että mikä ei ole noista päivistä muuttunut, niin tullaan huomaamaan se karu totuus. Vuoiskymmenien suunnattomista rahavirroista huolimatta ne samat 1980- luvun alun kuvat voisivat edelleen käydä suoraan sellaisenaan kuvaamaan nykytilannetta, sillä noilla rahoilla ei olla saatu aikaiseksi käytännössä yhtään mitään.

 

Kehitysapua on alettu maksamaan jo jossain muodossa 1950- luvulla. Eli tähän päivään mennessä esimerkiksi Suomen valtio on maksanut kehitysapua kohta 60 vuotta ja viimeisen 40 vuoden aikana Suomi on maksanut kehitysapua 12 miljardia euroa. Alussa summat olivat pienemmät, mutta loppua kohden vauhti on kiihtynyt ja viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen maksaman vuosittaisen kehitsyavun määrä on tuplaantunut ja nykyisellään se on noin miljardi euroa vuodessa. Maailman valtiot maksavat kehitysapua vuosittain noin 100 miljardia dollaria ja kun tämän summan pälle lisäätään vielä yksityiset rahoittajat ja järjestöt, niin saadaan loppusummaksi noin 300 dollaria, eli 240 miljardin rahavirta, joka vuosittain syydetään suurelta osin "kehittämään" Afrikan valtioita. 240 miljardia euroa rahaa, jonkä käyttöä käytännössä kukaan ei valvo, jonka käytölle kukaan ei anna ehtoja. Miten tämä voi olla mahdollista? Vertailuksi sellainen, että Suomen valtion pubjetti on noin 54 miljardia euroa, jolla siis rakennetaan, kehitetään ja ylläpidetään suomalaista hyvinvointia, joka on maailman mittakaavassa tarkasteltuna kuitenkin aika kovaa valuuttaa.

 

Mitä tuolla 240 miljardilla eurolla Afrikassa voisi tehdä? Alla muutama pieni esimerkkilaskelma, johon on käytetty Afrikan yleisimpiin puutteisiin liittyviä tekijöitä, eli koulutuksellisiin asioihin ja ravitsemukseen liittyviä tekijöitä. Vaikka tuota rahaa ei tietenkään voi kokonaisuudessaan käyttää näihin asioihin, niin ne antavat kuitenkin aika hyvän kuvan siitä potentiaalista, jonka tuo suunnaton rahasumma mahdollistaisi.

 

-Kirkon ulkomaanapu ilmoittaa, että yhden toimivan ja hyvän koulurakennuksen rakentaminen Afrikassa maksaa keskimäärin noin 70 000 €. Tuolla rahalla voisi rakentaa lähes 3,5 miljoonaa koulurakennusta, joka Afrikassa tulisi enemmän kuin tarpeeseen.

 

-Kirkon ulkomaanapu ilmoittaa, että yhden kaivon rakentaminen maksaa keskimäärin Afrikassa noin 1000 €. Tuolla rahalla saisi kuivuuden runtelemaan Afrikkaan rakennettua 240 miljoonaa kaivoa.

 

-Ruuasta ja vedestä on Afrikassa suuria puutteita ja tuo rahasumma olisi omiaan helpottamaan tätä tilannetta. Esimerkiksi Tansaniassa naudanliha maksaa 1,6 €/kg, vesi 3 €/10 l, vehnäjauhot 3 €/5 kg, banaanit 70s/10 kpl. Tuollaisella ruoka-annoksella suurempikin perhe pärjäisi jo ainakin yhden vuorokauden. Kokonaishinta siis tuolle kaikelle on noin 8 €/vrk. Tuolla 240 miljardilla eurolla ruokkisi 84 miljoonaa 5-henkistä perhettä vuoden ajan. Afrikan kokonaisväkiluku on 1,1 milardia ihmistä, eli tuolla rahalla ruokkisi noin puolet koko Afrikan väestöstä jokaisena vuoden päivänä. Esimerkiksi Sudanin 1990-luvun lopun nälänhädän on arvioitu koskettaneen 1,3 miljoonaa ihmistä. Tuolla 240 miljardilla eurolla olisi ruokittu yli 300 kertainen joukko.

 

Miksi mitään ei kuitenkaan saada Afrikassa muuttumaan? Miksi ihmiset edelleen näkevät nälkää, kärsivät vedenpuutteesta ja eivät saa koulutusta? Siksi, koska raha ei likimainkaan kohtaa niitä, jotka sitä tarvitsevat. Korruptio on Afrikassa posketonta ja rahaa maksetaan mielin määrin ilman mitään tositteita vääriin taskuihin ja kenelläkään ei ole kykyä selvittää niiden todellista kohdetta. Tämä on länsimaalaisille päättäjille kuitenkin ilmeisesti täysin hyväksyttävää, sillä kehitysapurahat ovat vain koko ajan nousussa. Siitä viis, että mihin ne menevät ja saadaanko niillä mitään parannuksia aikaan. Pääasia, ettei vain yksikään valtio ja sen päättäjät saa rasistin leimaa otsaansa. 

 

Kehitysapu terminä antaa kuvan sellaisesta rahallisesta avusta, jolla pyritään kehittämään ihmisten elinoloja kehitysmaissa. Todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää ja tällä kertaa annettu apu ei kehitä, vaan oikeampi termi avulle olisi "kehittämätön apu". Nyt olisi ehkä päättäjien aika herätä tähän hullutukseen ja tehdä asian suhteen radikaaleja muutoksia. Jos rahaa kehitysmaihin edelleen halutaan antaa, niin sinne pitäisi palkata osaavaa ja luotettavaa henkilökuntaa valvomaan, että rahat todellakin päätyvät oikeisiin kohteisiin ja pitämään asianmukaista kirjanpitoa. Tai vähintään edellyttää tällaista käytäntöä rahojen vastaanottajataholta ja näyttöä sille, että rahoilla on todella saatu jotain aikaiseksikin. Ellei homma toimisi, niin rahavirrat välittömästi seis ja tarjotaan kehitysmaille pelkkää koulutusta. Silloin ehkä se kouluttautuminenkin alkaisi siellä päässä kiinnostamaan. Nykysin kun Afrikassa järjestetyissä ilmaisissa koulutuksissa tuppaa luennoitsija kuuleman mukaan etupäässä viihdyttävän länsimaalaisia kollegojaan, koska paikalliset saapuvat paikalle vasta kun on jotain ilmaista tavaraa tai hyödykettä jaossa, eikä oppi kuulu siihen kategoriaan.